Rock-musiikki ja sähkökitara ovat kulkeneet käsikkäin musiikkityylin koko historian ajan. Olisi hankalaa kuvitella millaista olisi rock ilman sähköisiä ja säröisiä kitarasoundeja tai minuutteja kestäviä taidokkaita soolo-osioita mahtipontisten kappaleiden loppupuolilla. Tällaisesta kappaleesta esimerkiksi voisi ottaa vaikka Led Zeppelinin mestariteoksen Stairway to heavenin. Alkuosan kaunis akustinen näppäily herkistää, mutta loppuhuipennuksenakin toimiva kitarasoolo jättää tuskin ketään kylmäksi.
Instrumenttina sähkökitara liitetään ensisijaisesti rockiin, vaikka se on yleinen soitin muun muassa niin jazz-, blues,- kuin kantrimusiikissakin. Osasyy sähkökitaran suosioon onkin sen soveltuvuus moniin eri tarkoituksiin, sillä efektipedaaleilla on mahdollista muuttaa soittimen äänimaailmaa laidasta laitaan. Vaikka tämän instrumentin ottivat omakseen ensin jazzkitaristit, yhdistyy sähkökitara ihmisten mielissä ensisijaisesti rock- ja metallimusiikkiin. Siitä muodostuikin hyvin olennainen osa kumpaakin tyylisuuntausta, ehkä jopa perusta sille kaikelle, mitä rockin maailmassa on saatu vuosikymmenien saatossa aikaan.
Sähköisesti vahvistetun kitaran historiaa
Ensimmäisen kerran sähköisesti vahvistettu kitara näki päivänvalon 1930-luvun alussa. Kyseessä oli havaijinkitara, ehkä paremmin tunnettu nimellä steel-kitara. Idea sai alkunsa 1920-luvun lopulla, kun kitaroihin metalliosia valmistanut Adolph Rickenbacker tapasi George Beauchampin ja Paul Barthin. Kolmikko aloitti yhteistyön sähkömagneettisen mikrofonin valmistamiseksi ja sen yhdistämiseksi kitaraan.
Lähemmäksi nykyaikaista sähkökitaraa päästiin joitakin vuosia myöhemmin, kun f-aukkoisiin akustisiin kitaroihin keksittiin asentaa mikrofonit. Ensimmäisen umpirunkoisen sähkökitaran valmisti legendaarinen Les Paul vuonna 1941. Samoihin aikoihin soitinvalmistaja Leo Fender valmisti ensimmäisen umpirunkoisen kitaransa, joka muistutti huomattavasti vieläkin markkinoilla olevaa Fender Telecasteria, joka nauttii suurta suosiota ammatti- ja harrastajapiireissä. Tämä malli tuli myyntiin vuonna 1948 nimellä Fender Broadcaster.
Pian tämän jälkeen Fender julkaisi ehkä rock-historian ikonisimman sähkökitaran, Fender Stratocasterin. Tämän soittimen on tehnyt tunnetuksi muun muassa Eric Clapton ja Jimi Hendrix, joka vasenkätisenä soitti kitaraa niin sanotusti väärin päin.
Vaikka Les Paul oli tiettävästi ensimmäinen umpirunkoisen sähkökitaran valmistaja, hän ei alkuun saanut soitinvalmistaja Gibsonia innostumaan asiasta. Kuitenkin vuonna 1952 Gibson otti yhteyttä Les Pauliin aikomuksena julkaista soitinvalmistajan nimeä kantava sähkökitara, josta myöhemmin tuli legendaarinen useiden maailmantähtien suosima kitara. Omasta sähkökitarasta haaveilevalle, tai vaikka yrityksestä haaveilevalle Qred on erinomainen vaihtoehto lainanhakuun.
Sähkökitara kokee kovia rock-sirkuksen keskiössä
Yksi erikoisimpia tapoja rock-musiikin historissa on kitaran väkivaltainen hajottaminen esiintymisen jälkeen. Myös vahvistimet ovat saneet ajoittain kovaakin kyytiä. Tästä tavasta tunnettuja olivat esimerkiksi Jimi Hendrix, Yngwie Malmsteen ja Nirvanan Kurt Cobain. Eräässä haastattelussa Malmsteen kertoi rikkoneensa uransa aikana lavalla yli 100 kitaraa ja lukuisia vahvistimia.
Tämän erikoisen lavarituaalin keksijänä pidetään The Who -yhtyeen Pete Townsendiä, joka vuonna 1964 Lontoossa hajotti kitaransa puoliksi vahingossa. Yllättäen yleisö reagoi tähän innostuneesti, joten Townsend hakkasi kitaransa vielä pienemmiksi osasiksi. Tästä päätellen tämän hullulta tuntuvan lavarituaalin tarkoitus on vain ja ainoastaan yleisön viihdyttäminen, vaikka lukuisia kitaraharrastajia varmasti riipaisee nähdä arvokkaiden instrumenttien hajoavan kymmeniksi palasiksi.
Tämä kitaran hajottaminen on monien iloksi ja toisten harmiksi hävinnyt rock-bändien esiintymisistä lähes kokonaan, vaikka poikkeuksia tietysti löytyy. Comeback-kiertueilla olevat takavuosien rockjättiläisetkin harjoittavat tätä kulunutta tapaa ainoastaan nostalgian vuoksi. Nykyaikainen valtavirran rock-musiikki on huomattavasti vähemmän aggressiivista, kuin muutamia vuosikymmeniä sitten, joten soittimia kohdellaan varmasti huomattavasti pehmeämmin käsin.